Jatkoajalle loppu

 Hei!

Oletteko samaa mieltä kanssani siitä, että iän karttuessa myös aika tuntuu kuluvan nopeammin ja jotenkin eri tavoin? Tuntuu, että vasta kirjoitin edellisen kesän jälkeen siitä, kuinka syksy on tullut ja miten se on vaikuttanut elämäämme. Nyt olen kirjoittamassa jälleen samasta aiheesta, vuoden vanhempana ja yhtä haikeana sen vuoksi, että kesän kaunis kukoistus on nyt poissa. Mennyt kesä oli edeltäviin verrattuna siitä erityinen, että ensimmäistä kertaa (sitten lapsuusvuosien), minulla oli aikaa ottaa vastaan se ja nauttia siitä rauhassa. 

Kuuntelin eräs päivä radiota, jossa juontaja puhui siitä, kuinka elokuu on kesän jatkoaika, ei vielä sinänsä syyskuukausi. Nyt sekin jatkoaika on pian kulunut ja sen huomaa- tänään esimerkiksi minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, että pitäisi alkaa pikkuhiljaa lämmittämään Pirtin tulisijoja. Kuten usein sanotaan, syksyllä arki astuu mukaan kuvioihin ja niin myös meillä arki on alkanut rullamaan omaan tapaansa. 

Tomas vaihtoi päiväkotia vuoropäiväkotiin, koska olemme nyt molemmat Jeren kanssa kolmivuorotyössä. Onneksi Tomas on paljon reippaampi, kuin itse ujona lapsena aikoinani olin ja ehkä sen vuoksi hänellä ei ole ollut lainkaan ongelmia sopeutua uuteen päiväkotiinsa. Hänellä on myös hoitopäiviä aika vähän, koska Jerellä on edelleen paljon vapaapäiviä 12:sta tuntisten päiviensä jälkeen.

Tuntuu, että kirjotan aina näin, mutta Tomaksella on nyt menossa joku aivan ihana ikäkausi! Vaikuttaa jopa (varmasti liian ennenaikaisesti) siltä, että pahin uhma on selätetty. Tomas puhuu taitavasti ja hoksaa hirveäsi asioita. Hän auttaa kotitöissä oikeasti sujuvasti, esimerkiksi tyhjentää kanssani astianpesukoneen, tai laittaa apuna pyykkejä kuivumaan. Kiinnostuksen kohteina hänellä ovat (kuten isällään) autot & erilaiset koneet. Hän kertoo pitävänsä pinkistä väristä ja tietää talomme olevan sen värinen. Talo on kuulemma "Äitin talo", kuten hän joskus kotiin autolla ajaessamme tapaa sanoa. Iltaisin Tomas antaa suukon poskelle ja halauksen ja nukahtaa kainaloomme. Niin luit oikein, kainaloomme, sillä olemme lipsuneet omassa sängyssä nukkumisesta. Toisaalta nukumme hyvin, vaikka Tomas nukkuu vieressä ja Tomas myös nukkuu (vain) tällä tavoin kokonaisia öitä. Lisäksi saatan olla Tomaksesta vuorotyön takia pitkiä aikoja erossa, joten nautin suunnomasti, että saan olla hänen lähellään edes yöaikaan. 

Minulla on tosiaan uusi työ, työskentelen kehitysvammaisten ohjaajana tällä hetkellä. Työ liittyy entiseen ammattiini, mutta pidän työtä mielekkäänä. Opiskelujakaan en ole lopettamassa. Olen jopa uuden työni ansiosta pohtinut sitä, että voisinko vaihtaa pääainettani itselleni vielä soveltuvammaksi- Jos sosiaalityö toimisikin sivuaineenani ja alkaisin opiskella varhaiskasvatusta päätöikseni. Opettaminen ja ohjaaminen, sekä käytännönläheinen ala kun toisaalta myös kiinnostavat minua. Positiivista kaikessa on se, että on niin paljon erilaisia hyviä mahdollisuuksia, joita on olemassa ja toisaalta myös se, että saan nytkin tehdä arvokasta ja kasvattavaa työtä. 

Työn ja taka-alalla olevan yliopisto-opiskelun ohella, meillä käy tällä hetkellä kolme eri-ikäistä tukilasta. Pidän tätä rikkautena, sillä hoivaviettini on suuri ja oma lapsemme on tukilapsista erittäin innoissaan edelleenkin ja odottaa aina heidän vierailujaan. Joskus lapset ovat olleet kaikki meillä yhtä aikaa ja olen ollut hälinään hieman tottumattomana ihmisenä silti näinä kertoina iloinen ja inspiroitunut. Olen usein pohtinut, lieneekö Pirtin pihalla pitkään aikaan juossut ja leikkinyt niin useaa lasta yhtä aikaa ja onko nauru ja lapsen äänet täyttäneet vuosikymmeniin pihapiirin sopukkoja samalla tavoin. 

Edellisessä postauksessani kerroin, että vaiheilin kesällä. Ehkä tämän ansiosta tunnen nyt olevani vahvempi ja taas toisaalta vanhempi kuin aikoihin. Hassua, mutta tämä vaikuttaa myös täällä kotona taloprojektiimme, jonka jo kuvittelin olevan valmis. Olen huomannut, että iän karttuessa kaipaan enempi ja enempi niitä asioita, joita minulla omassa lapsuudessani oli kotonani ja esimerkiksi mummolassani. Nyt haluan panostaa myös ulkotiloihin, koska vietämme siellä nykyään ainakin hyvillä ilmoilla suurimman osan ajastamme. Hankimme muutama viikko sitten paljun ja toivomme, että saamme joskus säästöön rahaa ulkosaunaa varten. Haluaisin jonain kauniina päivänä myös kesäkeittiön, tai jonkinlaisen paikan, missä voisin esimerkiksi paistaa muurinpohjalettuja. Kaikki tällainen toisi tontille kodikkuutta. 

...Sillä kuvittele sellainen kesäinen lauantai-ilta, jolloin on tyyntä ja lämmintä ja koivut tuoksuvat lempeässä tuulessa. Taustalla kuuluu lempimusiikkisi, sekä lasten äänet heidän leikkiessään sulassa sovussa keskenään. Huomaat, että puolisosi on laittanut saunalle tulet ja tahdot mennä auttamaan häntä pesuvesien kantamisessa. Illalla grillaatte jotain hyvää ruokaa kesäkeittiössä ja viimeisenä istutte puolisosi kanssa kahdestaan keinussa nauttien lasilliset lempiviiniänne. Kaikesta voi aistia rauhan & rakkauden ja kesäyön lempeyden. 

Takaisin todellisuuteen. Kerroin aiemmin myös mökkiprojektistamme, tai että remontoimme nyt Lampelaa. Hommat ovat siellä Jeren ja isäni ansioista edenneet taas hiukan. Tällä hetkellä lattioiden rakennus on käynnissä ja niskapuut (en tiedä hienoa nimeä niille) on paikoillaan suurimmalta osin, myös vesijohdot on vedetty ja eristetty. En tainnutkaan aiemmin mainita mitään siitä, että haluamme mökille myös "hienouksia", kuten veden tulemaan sisälle, mutta tällaiseen päädyimme. Tämä oikeastaan siksi, että haaveilemme isommasta perheestä ja siitä, että Lampelasta tulee toinen kotimme. Toisaalta olisi hauska elää mökillä täysin kuin ennen vanhaan, mutta koska paikasta tulee koti, ajattelemme, että elämän on oltava myös tietyllä tapaa käytännöllistä. 

Tämän elokuun viimeisinä päivinä elämämme täyttää siis arki ja olen siitä iloinen. Minulle arki on todellisuutta, jonka haluan olevan mahdollisimman hyvää. Toki juhlaakin ja jotain ekstraa välillä tarvitaan arkea piristämään, mutta juuri tällä hetkellä (ja tässä epidemiatilanteessa) ystävien kanssa vietetty aika ovat riittävää juhlaa ainakin minulle. 

Sinulle lukija, haluan toivottaa hyvää alkanutta syksyä! ❤

"Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie. 

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on, minkä avullasi löytää mä voisin. 

On kesä lyhyt niinkuin haave

saavuttamaton

siitä mikä olisi voinut olla toisin. "

💓 Essi