Äiti toteuttaa itseään

Me olemme vierailulla Joensuussa mieheni äidin luona.
Tällä hetkellä olemme Tomaksen kanssa kahden. Hänkin tosin nukkuu. Mies on istumassa iltaa parhaan ystävänsä luona ja hänen äitinsä yötöissä.

Nautin tästä omasta ajasta, sillä tuntuu että on paljon pohdittavaa. Joskus on parasta pohtia asioita ihan itsekseen, jos ei halua ajatuksiin vaikuttavan muun, kuin oman sisimpänsä äänen.

Vietän oman aikani lisäksi äitiyslomani viimeisiä päiviä. Hoitovapaa on anottu sitten siitä alkaen kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin. Olen kuitenkin käynyt töissä aika säännöllisesti viime aikoina.

Ensimmäisen vuoroon ajaessa kurkkuani kivisti, oli heti alkuun kova ikävä lasta ja pohdin myös poissaoloni vaikutuksia imetyksen jatkumiseen.

Kun sitten menin töihin, huomasin sen hyvän vaikutuksen, jonka se minulle tarjosi. Pystyin ikäänkuin yhdistämään entisen itseni ennen lapseni saantia ja tämän uuden, äiti-ihmisen. Tuntui hyvältä toteuttaa itseäni myös töissä.
Kotonakin oli tapahtunut muutosta, olen huomannut mieheni ottaneen samanlaisen vastuun Tomaksesta, kuin itselläni on.
Imetys on jatkunut, joskin hieman vähentynyt.
Vapaapäivät lapsen kanssa tuntuvat ihanimmalta maailmassa. Saa rauhassa nuuhkia, sylitellä toista ja tietysti leikkiä yhdessä sekä iloita toisen uusista opituista asioista.

Jatkossa panostan työminääni siten, että aloitan sairaanhoitajan opinnot tammikuussa. Opinnot ovat monimuotoiset, eli lähipäiviä ei ole kovin paljon.
Kotiminääni panostan kuitenkin kaikkein eniten. Äitiys on kallisarvoisin tehtävä, jonka saada voi.

Joko te olette tehneet kovasti jouluvalmisteluja?
Minusta tänävuonna on ollut ihanaa laittaa Joulua. Silloin jos joulumieltä ei ole, ei valmisteluissakaan ole taikaa. Ja tietysti vaikka joulumieltä olisikin, mikään pakko valmisteluja ei ole tehdä. Kaikki tyylillään, ilman stressiä.
Kaikille siis Joulumieltä!

Nyt on minun aikani nauttia iltakahvit rauhassa.

Hyvää yötä!