Vaaperoarkea, hulinaa ja uusia juttuja

Hei!

Ajattelin tehdä blogipostauksen sen kunniaksi, kun huomenna on rento päivä tiedossa ja ei haittaa vaikka nyt illalla tulisi valvottua vähän pidempään. Kirjoittamista ehtii myös tulla aina ikävä, kun taukoa tulee. Kirjoittaa tällaisista kevyemmistä asioista, miten mukavaa!

Tällä kertaa puhutaan taas meidän arjesta, mitä ollaan viimeaikoina touhuttu. Puhutaan myös hieman Tomaksen tulevista syntymäpäivistä, joihin on vajaa kaksi viikkoa aikaa. 

Tomas kävelee kohta. Se tuntuu aika oudolta ja samalla olo on ylpeä omasta pienestä! Tomas tykkää antaa meille askelnäytteitä ja hymyillä samalla innoissan. Voi, kuinka käsinkosketeltavaa ja aitoa, pienistäkin asioista kumpuavaa on tuo lapsen ilo. 

Muutonkin Tompalla vauhtia riittää. Hänelle tutut ihmiset ovat muodostuneet tärkeiksi. Oman auton ääni tunnistetaan jo, kun isi tulee töistä tai kaupasta kotiin. Samassa alkaa ikkunoiden tarkastelu, voisiko isin jo nähdä. 

Tomas rakastaa kirjoja ja lukee niitä mieluiten äidin kanssa sylissä istuen. Hän saattaa kuitenkin joskus istua pitkiä aikoja yksinkin maassa ja katsella kirjojaan. Muutoin hän ei paljon istuskele, vaan on aina menossa ja opettelemassa uutta. 

Täytyy sanoa, että tämä kevät on ollut todellakin raskas koulun, töiden ja muun elämän yhdistämisen takia. Tuntuu, että aikaa ei ole riittänyt tarpeeksi perheelleni, itselleni ei ollenkan. Lenkilläkin on ollut pakko kuunnella koulujuttuja samalla. Yöllä en saanut tarpeeksi unta, koska se oli aikaani tehdä tehtäviä. 

Siispä tein päätöksen, ensi syksylle aion anoa töistä opintovapaata. Nyt olen kesälomalla töistä, joten tilanne on sama, kuin toivottavasti ensi sykynä on. 

Olen nauttinut kauheasti koulusta. Aluksi se tuntui raskaalta, oli jotenkin kynnys aloittaa opisekelut. Aikoinaan lähihoitajaksi opiskellessani koin, että opinnot loppuivat kesken, sillä tykkään luennoista, tehtävistä, itseni kehittämisestä. Nyt sairaanhoitajan opinnoissa saan paneutua paljon syvemmin kaikkiin mielenkiintoisiin aiheisiin, kuten esimerkiksi anatomiaan. 

Alun kankauden jälkeen olen alkanut ajattelemaan, että ei minulla ole mitään kiirettä valmistua mihinkään, itse matka on oikeasti antoisa, kunhan sille tarjoaa suotuisat olosuhteet.

Tämän kesälomani kunniaksi käytiin Tomaksen kanssa Oulussa ystäväni luona. Oltiin vain yksi yö, mutta jotenkin silti maisemanvaihto teki tosi hyvää. Junamatkakin oli mielenkiintoinen Tomaksen mielestä. Hän sai oman matkalipunkin molemmilla matkoilla. 

Yhdessä vaiheessa menomatkaa meinasi tulla jo paniikki, kun junan sähköjärjestelmään tuli häiriö ja vauhti tyssäsi kokonaan. Junassa kuului kuulutus, että vessan käyttö on rajattua, valot ja lämmitys piti laittaa pois päältä jne. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan oltu kuin tunti myöhässä arvioidusta saapumisajankohdasta.

Loman kunniaksi myös vietiin taloprojektia vähän eteenpäin. Talovanhuksen olohuoneeseen laitettiin samaa Vallilan tapettia, kuin mitä meillä on yläkerrassa. Tapetointi alkoi illalla kello 20 kun Tomas meni nukkumaan ja päättyi kello 24 jälkeen yöllä. Mut valmista tuli ja ollaan tosi tyytyväisiä. 

Vietämme vauvelin synttäreitä 6.4, eli vajaan kahden viikon päästä. Ihana ja jännittävä päästä omalle 

lapselle ensimmäistä kertaa järjetämään moiset juhlat. Ollaan mietitty yhdessä tarjottavia ja helposti päädyttiin lopputuloksiimme. Joitakin koristeita ollaan ostettu ja vieraita kutsuttu yhteensä 25 kappaletta. Se on iso määrä meidän pieneen taloon, mutta he käyvät pitkin päivää, siten kuitenkin että baby saa välillä levätä. Iso vierasmäärä johtuu myös mieheni perheen suuresta koosta, suurin osa vieraista on siis periaatteessa "vain" perhettä. Ajattelin, että tekisin synttäreistä jonkun pienen videon tänne aikanaan.

Sinulle lukija, toivotan kivaa viikkoa!

Heippa!