Kotijuttuja, live with your own style.

Kuten tiedätte, blogini nimi Pirtti pienoinen kuvaa tätä meidän asumustamme. Siitäpä on helppo päätellä kodin olevan minulle merkittävä asia. Olen pohtinut asiaa viime aikoina ja olen sitä mieltä, että Pirtti on meille enemmänkin elämäntapa, kuin pelkkä paikka asua. Seuraavaksi kerron hieman taustastani vanhojen talojen ystävänä sekä meidän unelmistamme nykyisen kotimme suhteen. 

Lapsena tykkäsin eniten maailmassa tutkia asioita  ja esineitä, mitä vanhempia, sitä parempi. Meidän 50-luvulla rakennettu kesämökkimme oli oikea aarreaitta, entiset asukkaat kun olivat jättäneet omat tavaransa aina talon omistussuhteen vaihtuessa taloon, ainakin suurimman osan niistä. Ennen vanhaan lienee ollut (kuten meillä vieläkin) yleinen tapa käyttää varastona talojen kylmiä ullakkoja, tälläkin mökillä näin on ollut. Sieltä löysin jos minkälaista, vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja, joita luin ilman omantunnontuskia, matkalaukkuja, esineitä, joiden käyttötarkoituksesta en ollut aivan varma jne. 

Kuvat olivat parhaita aarteita, niiden avulla pystyin paremmin luomaan käsityksen talossa asuneista ihmisistä ja esimerkiksi siitä, millainen mökki oli aikoinaan ollut. Talon vanhat huonekalut, useilta eri vuosikymmeniltä, kertoivat omaa tarinaansa vallalla olleista tyylikausista. 

Arki oli siellä, missä viikolla asuimme, mökki oli ihana tukimuspaikka ja haaveiden tyyssija. Haaveilin siitä, kuinka saisin joskus asua maalla oikeasti ja tehdä kotihommia pihalla, kunnostaa talon vanhaan tyyliin ja elää siellä musiikin ja tunnelmallisten iltojen siivittämänä. Ajattelin sitä, kuinka joka aamu menisin uimaan järveen ja virkistyisin siinä. Kuinka kaivovedellä pesisin kasvoni, katselisin ja kuuntelisin samalla honkien huminaa. Talon vanhat, tummat hirsiseinät kertoivat minule pysyvyydestä, vankasta voimasta, laadusta. Sellaisia asioita lienen elämääni muutoinkin halunnut. 

Haaveeni muuttaa mökille alkoi aikuisena romuttua erinäisten käytännönseikkojen myötä. Mökki sijaitsee paikkakunnalla, jossa ei ole oikeastaan mitään työtä tarjolla. Talo kaipaisi myös isoa remonttia, sellaista, joka maksaa reilusti yli talon arvon. Siinäpä ne isoimmat, mutta ratkaisevat syyt olivatkin.

Onneksi näin kaupungissakin pystyy asumaan vanhalla tyylillä, kuten haluan. Mikä onni, että itseasiassa löysin vielä vanhemman talon kodiksemme, jota on helpompi remontoida ja mikä sijaitsee kaupunissa, jossa meille molemmille Jeren kanssa on tötä. Pirttiin ei ollut jätetty valitettavasti mitään vanhaa tavaraa, kun sen ostimme. Muutoinkin talon wanhaa aikaa oli remontoitu mahdollisimman paljon piiloon ja suurin työ onkin ollut yrittää herättää talon vanha henki eloon. 

Tulevat unelmat kotimme suhteen lyhyellä tähtäimellä ovat hienosäätöä. Isoimmat, kalleimmat ja välttämättömimmät jutut (toivottavasti ei tule yllätyksiä) ovat takanapäin. Olen ylpeä meistä, että uskoimme unelmaamme saada talosta meidän näköisemme, itse suurimman osan tehden tämän asian eteen. Hienosäätöä tulemme tekemään koko ajan. Mm. eteisemme on epäkäytännöllinen ja sinne pitäisi keksiä joitain käteviä säilytysjärjestelmiä. Yläkertaan pitäisi vaihtaa/laittaa uusi tapetti meidän huoneeseemme jne. 

Pitkän tähtäimen suunnitelmana olemme miettineet laajennusta alakertaan. Haluaisimme yhden huoneen lisää ja  isomman, talon henkeen sopivan lasitetun verannan. Laajennusta ennen haluan saada muutoin talon "valmiiksi" (sikäli kuin se omakotitalossa on mahdollista) ja keskeneräisen koulutukseni käytyä loppuun, jotta siihen on taloudelliset resurssit. 

Pihalle olisi ihana saada huvimaja, jota voisi sisustaa vuodenaikojen mukaan. Kesällä viettää iltoja  kedonkukkia maljakossa katsellen ja  musiikkia kuunnellen, ympärillä parhaat ihmiset. Syksyllä poltellen kynttilöitä hiljentyen omiin ajatuksiin. Talvella saisi laittaa kauniita valoja rakennusta koristamaan ja kimmeltämään yhdessä lumikukkien kanssa. 

Ulkosauna on yhteinen unelmamme Jeren kanssa. Voin kuvitella, kuinka oma ulkosauna kruunaisi mm.kaikki juhlat. Miten ihana olisi lämmittää puulla joulusauna ja viipyä löylyisssä pitkään. Näin olen tottunut itse lapsuudenkotonani tekemään ja tuntuu hieman oudolta, kun tällainen luxus (jota silloin ei tietenkään osannut arvostaa), puuttuu. Mieheni haaveilee lisäksi isommasta, lämpimästä autotallista. Nykyinen tallimme on sellainen, että sisään mahtuu kyllä auto, mutta kuskin onkin jäätävä auton sisään istumaan, sillä ovet eivät sovi aukeamaan 🙈

Tällaisia unelmia meillä. Näitä miettiessä tulee hyvä mieli. Onko sinullakin asumiseesi liittyviä unelmia ja tavoitteia, vai joko kotisi on juuri sellainen kuin sen haluatkin olevan?

Mukavaa viikon jatkoa ja kiitos kun luit taas kirjoitukseni 💓!