Korkataan blogivuosi -20
Hei!
Tuntuupa virkistävältä aloittaa uusi blogipäivitys pitkästä aikaa. Olen viime kuukaudet kirjoittanut "työkseni", kun olen tehnyt oppimistehtäviäni, joista opiskeluni pääosin koostuu. On ollut antoisaa, keskittyä sellaiseen, jonka tekemisellä on merkitystä ja joka on sopivan haastavaa minulle.
Nyt tuntui kuitenkin siltä, että haluasin taas kirjoittaa teille talomme ja meidän kuulumisista, uusista tuulista ja unelmista, joita perheellämme on. Haluan tietysti kertoa myös Tomaksen hienosta kasvusta ja kehityksestä. Minua motivoi myös se, että olen pian jäämässä kokonaan opintovapaalle työstäni, joten minulla on enempi aikaa jatkossa myös harrastuksilleni, kuten tälle blogille. Ehkä vihdoin saan sitä haluamaani videosisältöäkin tänne tuotettua.
Viime kuussa löysin sattumalta ilmoituksen vanhasta kansakoulusta, joka on myynnissä täällä Kainuun alueella. Ihastuin ajatukseen elämästä rauhallisemmassa ympäristössä, maalla, vanhaa aikaa huokuvassa entisessä koulussa, ajatukseen isoista tiloista, jossa olisi mahdollista myös yritystoiminnan harjoittaminen ja muutoinkin tilaa enemmän perheelle. Pikkuhiljaa myös Jere innoistui unelmoimaan kanssani, varsinkin sen jälkeen, kun kävimme katsomassa koulua paikan päällä.
Pyörittelimme mielessämme ajatusta ja ideoita, laskimme kustannuksia koulun ylläpidosta jne. Kiinteistönvälittäjä kävi arvioimassa Pirtinkin, jotta tietäisimme talomme nykyisen arvon. Hän kyseli minulta mm. mihin olen alunperin ihastunut Pirtissä ja minä vastailin. Jo silloin mieleeni hiipi ajatus siitä, että en olekaan ehkä valmis muuttamaan Pirtistä mihinkään. Jatkoin kuitenkin esittelykierroksen loppuun ja saman päivän aikana sain arvion talomme nykyisestä hinnasta. Arvion mukaan olemme näillä remonteilla ja korjauksilla, joita nyt olemme tehneet, saaneet Pirtin arvoa kasvatettua 30-40 000 eurolla. Tästä olemme tietysti iloisia ja jotenkin tekemämme työ tämän arvion jälkeen meille molemmille konkretisoitui. Olemme todella saaneet kaiken muun elämämme ohella jotain aikaan myös kodissamme, joka on meille rakas.
Viimeistään se fakta, että pankista emme voi saada lainkaan valtiontakausta vanhaan kouluun, joka vielä syrjäseudulla sijaitsee, sai meidät tulemaan ns. järkiimme. Ehkä koulu olisi meidän perustuloillemme liian iso riski. Toisaalta, saattaahan sekin mahdollisuus vielä elämässä tulla vastaan, jos näin on tarkoitettu.
Täällä kodissamme on liian vähän tilaa meille tällä hetkellä, varsinkin kun olemme ensi kuussa mahdollisesti aloittamassa Pridevalmennuksen, jonka myötä voisimme saada sijaislapsia kotiimme asumaan. Siispä olemme viime aikoina miettineet, pitääkö meidän hankkia isompi koti, vai voisimmeko laajentaa Pirttiä. Tällä hetkellä olemme laajennuksen puolella. Olemme tietoisia laajennuksen kustannuksista, mutta näin siitäkin huolimatta. Kerron asiasta lisää, kunhan saamme selvyyttä eri mahdollisuuksistamme. Unelmana kuitenkin olisi iso veranta, johon saisi pöydän ja tuolit sekä säilytystilaa ulkovaatteille. Ullakolle olisi mukava saada yksi huone lisää lapsia varten sekä pieni kodinhoitohuone alakertaan. Remontin pitäisi ilman muuta tehdä kunniaa pian 100-vuotiaalle kodillemme ja sen suunnitteluun täytyy kiinnittää huomiota.
Edellä luitte unelmistamme ja asiosta, joita olemme viimeaikoina vapaa-ajallamme pohtineet. Arki on sujunut ihanasti Tomaksen ansiosta, joka on kasvanut toisinaan kiukuttelevaksi päivänsäteeksemme. Maailmaa innostuneena tutkiva Tomas on joka on nyt vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen.
Tomas on suurimman osan viikosta kotona meidän kanssamme ja käy päiväkodissa 2-3:na päivänä viikossa. Päiväkotia hän rakastaa. Sattumoisin päiväkotirakennus näkyy ikkunastamme ja niinä aamuina, kun hänellä on hoitoon meno, katsomme hänen kanssaan yhdessä herättyämme, joko päiväkodissa on valot ja Tomasta odotetaan. Hänen päiväkotinsa on aivan ihastuttava paikka, jossa hoitajat ovat ammattilaisia oikeassa paikassa.
Kotipäivinä meillä on Tomaksen kanssa tietty säännönmukaisuus tekemisissämme, jota ruokailut ja yhdet päiväunet rytmittävät. Tomas käyttää vaippoja enää päiväkodissa ja unilla. Hän puhuu lyhyillä lausella ja osaa hyvin osoittaa mitä haluaa. Hän soittaa päivittäin yleensä kaksi kertaa videopuhelun mummolle ja ukilleen. Tomaksella on lempiyölelu, jota hän sanoo linnuksi, vaikkakin alunperin hänen kummitätinsä valmisti sen dinosaurukseksi. Tomas on vielä niin viaton, rakastaa kaikkea koko sydämmellään eikä nää kenessäkään pahaa, ellei toisin todisteta.
Kissat ja koirat ovat hänen mieleensä kovin. Hän haluaa olla jatkuvasti tietoinen, missä päin taloamme lemmikit milloinkin ovat. Hän myös haluaa osallistua kissan ruokintahetkeen. Tomas on saanut päiväkodista ilmeisesti kaveraita, joista joskus puhuu kotona. Meidän tukiperhelapsemme ovat hänelle tärkeitä myös. Heidän vierailujaan Tomas aina odottaa, kyselee milloin he ovat meille tulossa. Heidän kanssaan Tomas tykkää touhuta ja heitä jäljitellä kaikessa, pienempi/nuorempi lapsi kun on.
Arkemme on ollut ajoittain myös raskasta. Joulun aikaa olimme voimakkaassa oksennustaudissa ja viime ajat perhettämme on koetellut kova flunssa ja kuume. Kaikki arvostus yksinhuoltajavanhemmille, jotka jaksavat arjessa toimia unettomien öiden jälkeen. Meitä on Jeren kanssa kaksi huoltajaa saman katon alla, mutta unettomat yöt, lapsen sairasteluun liittyvä itku ja sairastaminen samaan aikaan eivät ole helppoja asioita. Onneksi elämässä on samaan aikaan niin paljon pientä hyvää, josta olla kiitollinen.
💙💚💛 Essi
Kommentit
Lähetä kommentti