Yksinkertainen voi olla kaunista.
Tänään haluan esitellä kuistimme, jonka mieheni ja isäni yhdessä sisustivat ja valmistelivat talven varalle.
Meillä oli ollut useaan otteeseen puhetta mieheni kanssa aiheesta/ongelmasta, joka liittyi vauvanrattaiden säilytykseen. Erityisesti minä pohdiskelin sitä, että tarvitseeko ne lumipyrynkin jälkeen aina hakea autotallista ja roudata kinoksien läpi, että päästään liikkeelle. Tämä ongelma ilmenee varmaankin silloin, kun mies tekee pitkää päivää ja olemme Tomaksen kanssa kahdestaan kotona.
No, päätimme että säilytetään rattaita kuistilla ja tehdään siihen jonkinlainen suoja, jotta lumet eivät tulisi siihen "sisään", kuten aiemmin on aina käynyt.
Mitkään isommat/ kalliimmat ja aikaa vievät investoinnit kuistin suhteen eivät tulleet kysymykseen, koska lähivuosina meidän on tarkoitus rakentaa katettu terassi.
Eli siis olimme päättäneet, että jonkinlaiset muovit ikkunoiden kohdalle laitetaan talven ajaksi. Päädyimme laittamaan valokatteet, koska se oli edullinen ja kuitenkin suht.kestävä vaihtoehto. Keksin myös mielestäni hyvän idean somistaa katteita, mutta en siis ole vielä toteuttanut ideaani.
Perjantaina, kun vanhempani tulivat meille "yökylään", mieheni ja isäni laittoivat yhdessä katteet paikoilleen. Katelevystä piti leikata sopivan kokoiset palat ja se ilmeisesti olikin hankalin osa projektia. Muovi meinasi halkeilla leikatessa, koska oli niin kovaa (kylmän ilman vuoksi), eikä hommaan ollut juuri oikeanlaisia työkaluja.
Kun muovit olivat paikoillaan, halusivat miehet ihmeekseni vielä laittaa tunnelmavalot roikkumaan kuistille ja muutoinkin somistella paikkoja!
Tämä parivaljakko on aina mukava nähdä touhumassa milloin mitäkin. Kaksi täysin erilaista ihmistä, jotka kuitenkin ovat molemmat taitavia ja tekeväisiä ja joiden yhteistyö sujuu kuin tanssi.
Täytyy myöntää, että en odottanut näinkin nättiä/ tunnelmallista lopputulosta, koska kate itsessään on niin karun näköistä. Pimeällä se kuitenkin näyttää heijastavan valoa ihanalla tavalla ja siihen jäätyneet kuurankukat näyttävät hienoilta. Valoisassa lopputulos ei ole aivan yhtä kaunis, mutta olen ajatellut somistaa muovit vanhalla pitsillä sisäpuolelta. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa, joten katsotaan myöhemmin, miltä sellainen vaihtoehto käytännössä näyttää 😄
Miesten laittaessa kuistia, me loput kävimme kävelyllä kaupunginlammen ympäri. Se on aina niin antoisaa kävellä/olla vauvan kanssa ulkona, kun tietää raikkaan ilman hyvät vaikutukset mm.yöuneen. Me käymmekin yleensä kaksi suhteellisen pitkää lenkkiä päivässä Tomaksen kanssa ja normaalisti meillä on Kira-koira mukanamme.
Illalla nautimme kahvit ja minun tekemiäni joululeivonnaisia
(ensimmäiset tälle vuodelle). Tunnelma oli jotenkin ihana, kodikas ja kaunis. Kyseessä oli siis vain oma perhe ja vähän tunnelmointia, mutta toisaalta, onko parempaa ja kullanarvoisempaa olemassakaan?
Lauantaina isovanhemmat hoitivat Tomasta, kun olimme valmennuksessa ja päivä meni tosi hyvin.
Meillä myös, oli mielenkiintoista!
Tänään sunnuntaina saimme haravoitua ja pussitettua kaikki lehdet, joita todellakin riitti!
Lisäksi viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, kävimme hankkimassa Tomakselle pomppuponin facebookin nettkirpparin kautta. Hän pääsikin jo leikkimielisesti koettamaan poniaan. 😃
Tänään haluan esitellä kuistimme, jonka mieheni ja isäni yhdessä sisustivat ja valmistelivat talven varalle.
Meillä oli ollut useaan otteeseen puhetta mieheni kanssa aiheesta/ongelmasta, joka liittyi vauvanrattaiden säilytykseen. Erityisesti minä pohdiskelin sitä, että tarvitseeko ne lumipyrynkin jälkeen aina hakea autotallista ja roudata kinoksien läpi, että päästään liikkeelle. Tämä ongelma ilmenee varmaankin silloin, kun mies tekee pitkää päivää ja olemme Tomaksen kanssa kahdestaan kotona.
No, päätimme että säilytetään rattaita kuistilla ja tehdään siihen jonkinlainen suoja, jotta lumet eivät tulisi siihen "sisään", kuten aiemmin on aina käynyt.
Mitkään isommat/ kalliimmat ja aikaa vievät investoinnit kuistin suhteen eivät tulleet kysymykseen, koska lähivuosina meidän on tarkoitus rakentaa katettu terassi.
Eli siis olimme päättäneet, että jonkinlaiset muovit ikkunoiden kohdalle laitetaan talven ajaksi. Päädyimme laittamaan valokatteet, koska se oli edullinen ja kuitenkin suht.kestävä vaihtoehto. Keksin myös mielestäni hyvän idean somistaa katteita, mutta en siis ole vielä toteuttanut ideaani.
Perjantaina, kun vanhempani tulivat meille "yökylään", mieheni ja isäni laittoivat yhdessä katteet paikoilleen. Katelevystä piti leikata sopivan kokoiset palat ja se ilmeisesti olikin hankalin osa projektia. Muovi meinasi halkeilla leikatessa, koska oli niin kovaa (kylmän ilman vuoksi), eikä hommaan ollut juuri oikeanlaisia työkaluja.
Kun muovit olivat paikoillaan, halusivat miehet ihmeekseni vielä laittaa tunnelmavalot roikkumaan kuistille ja muutoinkin somistella paikkoja!
Tämä parivaljakko on aina mukava nähdä touhumassa milloin mitäkin. Kaksi täysin erilaista ihmistä, jotka kuitenkin ovat molemmat taitavia ja tekeväisiä ja joiden yhteistyö sujuu kuin tanssi.
 |
| Kaksikko työn touhussa |
Täytyy myöntää, että en odottanut näinkin nättiä/ tunnelmallista lopputulosta, koska kate itsessään on niin karun näköistä. Pimeällä se kuitenkin näyttää heijastavan valoa ihanalla tavalla ja siihen jäätyneet kuurankukat näyttävät hienoilta. Valoisassa lopputulos ei ole aivan yhtä kaunis, mutta olen ajatellut somistaa muovit vanhalla pitsillä sisäpuolelta. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa, joten katsotaan myöhemmin, miltä sellainen vaihtoehto käytännössä näyttää 😄
Miesten laittaessa kuistia, me loput kävimme kävelyllä kaupunginlammen ympäri. Se on aina niin antoisaa kävellä/olla vauvan kanssa ulkona, kun tietää raikkaan ilman hyvät vaikutukset mm.yöuneen. Me käymmekin yleensä kaksi suhteellisen pitkää lenkkiä päivässä Tomaksen kanssa ja normaalisti meillä on Kira-koira mukanamme.
 |
| Luotettava lenkkikaveri |
Illalla nautimme kahvit ja minun tekemiäni joululeivonnaisia
(ensimmäiset tälle vuodelle). Tunnelma oli jotenkin ihana, kodikas ja kaunis. Kyseessä oli siis vain oma perhe ja vähän tunnelmointia, mutta toisaalta, onko parempaa ja kullanarvoisempaa olemassakaan?
Lauantaina isovanhemmat hoitivat Tomasta, kun olimme valmennuksessa ja päivä meni tosi hyvin.
Meillä myös, oli mielenkiintoista!
Tänään sunnuntaina saimme haravoitua ja pussitettua kaikki lehdet, joita todellakin riitti!
Lisäksi viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, kävimme hankkimassa Tomakselle pomppuponin facebookin nettkirpparin kautta. Hän pääsikin jo leikkimielisesti koettamaan poniaan. 😃
 |
| Hevosmies <3 Hyvää alkavaa viikkoa ! Kiitos ajastasi <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti