Heihei kesä

Nyt on elokuun viimeinen viikonloppu, samalla syyskuun alku. Monessa paikassa juhlittiin eilen kesäkauden lopettajaisia ja alkavaa syksyä. Toiset juhlivat haikeina menneen kesän suloiset muistot mielessään, joillain uudet syksyn tuomat kuviot jo mielialaa nostattaen. Sitten on meitä, jotka sijoittuvat näiden haikeiden tunteiden ja uuden innostuksen välille.

Kesä meni nopeasti. Ensimmäistä kertaa jaksoin nauttia jokaisesta hellejaksosta ja niiden tuomista mahdollisuuksista. Tuntuu, että menneenä kesänä avasin jokaisen aukaisemista vaativan oven ja tein ja koin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kauhulla siis toisaalta odotan pimeneviä iltoja ja sen tuomaa (todennäköisesti) väistämätöntä passivoitumista. Toisaalta taas meidänkin elämään tulee uusia mukavia haasteita ja mahdollisuuksia mm. sen myötä, kun Tomas pääsee aloittamaan huomenna päiväkodin ja minun opintovapaani samalla alkaa. 

Mikä kaikki on muuttunut sen jälkeen Pirtissä ja sen asukkaissa, kun viimeksi julkaisin postauksen?

Taisin julkaista viimeisimmän kirjoitukseni Juhannuksena. Pikkulapsiarjessa oman lapsen kehitys tuntuu vaikuttavan pitkälti siihen, millaisiksi päivät ja elettävä arki muotoutuvat. Juhannuksen jälkeen Tomas on ehtinyt oppia paljon uusia juttuja, kuten esimerkiksi ilmaisemaan itseään selvemmin verbaalisesti.  Hän ymmärtää hyvin puhetta, joten on kätevää esimerkiksi kertoa Tompalle, että nyt lähdetään kauppaan. Tomas tietää, että kauppaan lähtö tarkoittaa konkreettisesti kenkien laittoa jalkaan ja pian hän hän onkin jo eteisessä koettamassa itse laittaa kenkiään ja osoittaa pienellä sormellaan kohti naulakkoa, jotta äiti muistaa varmasti laittaa hänelle hatunkin päähän. 

Olemme saaneet annettua todella hyvin  Tomakselle uusia kokemuksia, kuten uimassa käymiset ja yökyläilyt mummolassa. Tomas on saanut uusia ikäisiään ystäviä. Olemme huomanneet Tomaksen olevan hyvin reipas ja rohkea (ja tietysti maailman suloisin) taapero.

Perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä, kun meille muutti asumaan kissanpentu nimeltä Saaga. Tomas tulee hänen kanssan vallan hyvin toimeen. Toki heidän leikkejään saa olla aina seuraamassa ja opettamassa Tompalle, miten eläimiä hellästi hoidetaan. Kissa ja Tomppa ovat kiintyneitä toisinsa. Aamulla ensimmäisenä alakertaan tullessamme Tomas haluaa tietää, missä on Saaga. Oletan tunteen olevan molemminpuolinen 😄

Pirtti sai uuden uunin koristamaan ja (mikä tärkeintä) lämmittämään tupaansa. Valitsimme entisen pönttöuunin tilalle täysin vastaavan, mutta uuden version. Jere ja hänen ystävänsä purkivat entisen ja muutaman viikon päästä siitä muuraaja kävi tekemässä tilalle tuon nykyisen.  Testaamaan ei sitä vielä olla päästy, koska uuni vaatii vielä tuhkanpoistoluukut, jotka käyvät uunin kuoret valmistaneet henkilöt siihen vielä tekemässä. Ne olivat jotenkin epähuomiossa jääneet siitä valmistusvaiheessa pois. Uunin hinnaksi tuli kuorineen ja töineen 2600 euroa. Sen luonnollisesti on valmis maksamaan siitä, että kotosalla on mukava ja lämmin talvellakin olla. 

Aidattiin meidän piha semmoisella verkkoaidalla, kuten jo pidempään on tarkoitus ollutkin. Nyt on hyvä Kiran juoksennella tontilla vapaana, kun itse oleskelemme ulkosalla. Lisäksi pari viikkoa sitten löysin meille käytettynä uuden ja sopivamman kokoisen ruokapöydän keittiöön. Se sopii myös keittiön väreihin paremmin. Muutamia muitakin sisustusjuttuja on kesän mittaan tullut Pirttiin. Näitä en ole ostanut, vaan sain ystäviltäni.

Itselleni suurimman muutoksen elämääni on tuonut se, että olen alkanut tarkoituksellisesti viettämään enemmän aikaa ystävieni kanssa ja myös panostamaan muihin sosiaalisiin suhteisiini. Olen vahvistanut jo olemassaolevia ihmissuhteitani ja onnistunut saamaan myös muutaman uuden ystävän. Kesän aikana olen ehkä panostanut liian vähän suhteista tärkeimpään, eli parisuhteeseeni. Jotenkin vauvavuosi, opiskelu ja työt onnistuivat viemään kaiken glamourin suhteestamme. Olemme ajatelleet, että meidän pitäisi alkaa tekemään yhteisiä reissuja enempi, lomailla ja muistaa se, mihin toisissamme rakastuimme alunperin.

Ostin meille menneenä kesänä uuden auton, joka toimii myös Jeren projektiautona. 

Kesän alussa aloitin myös juoksuharrastuksen, johon olen aivan hurahtanut. Tomppakin vaikuttaa olevan innoissaan, kun maisemat vaihtuvat rattaillessa hieman tiuhempaa tahtia. Itselleni juoksu antaa tunteen siitä, että olen enempi elossa. Lenkin jälkeen olen tyytyväinen itseeni ja oloni on elinvoimainen. 

Tässä pikaisia kuulumisia menneeltä kesältä! Jatkossa tulen kirjoittamaan taas vähän tiuhempaan tahtiin.

Hyvää tulevaa viikkoa 💗