Unelmointia

Heippa!

Mieleeni tässä tuli aihe, jota jokainen varmaan miettii joskus miettii, kuinka toteuttaa omia unelmiaan. Aiheesta puhutaan paljon nykyään, ainakin naistenlehdissä asia on pinnalla usein. 

Unelmiahan ihmisellä voi olla isoja tai pieniä, mahdottomia tai mahdollisia esimerkiksi ajan kanssa. Toisilla unelmat tuntuvat puuttuvan kokonaan ja ihminen keskittyy vain arjesta selvitymiseen tai ei ehkä muista syistä halua tai osaa unelmoida. Yksi unelmoi pelkästään eikä osaa nauttia käsillä olevasta. Toisien unelmien toteuttamiseen tarvitaan rahaa, toisien rohkeutta. Joidenkin molempia niitä

Unelmoin hienoissa kahviloissa käynneistä ystävän kanssa useammin.

Olen haveillut usein kiireen keskellä kiirettömistä päivistä luonnon helmassa.

Minulla itsellenä on ollut pienestä tytöstä asti tietyt selkeät päämäärät, joita unelmiksikin voi sanoa. Aina olen haaveillut, että minulla olisi näin aikuisena perhe, työ, oma koti ja ystäviä. Nämä saattavatkin olla niitä" perinteisiä" ihmisen haaveita. Sitten on ollut erilaisia haaveammatteja, joiden harjoittaminen on osittain toteutunut, osittain ei ja niiden suhteen ovat unelmat ja tavoitteet muuttuneet useaan kertaan. 

Joskus sitä tietää, että pystyisi johonkin tiettyyn asiaan, jonka haluaisi tehdä, mutta nyt ei ole sen aika elämässä. Tämmöisessä ajattelussa olen itse huono, mutta sanotaanhan sitä, että elämä opettaa.

Oikean kesän tulo on varmaan meillä monilla myös haavelistalla.

 

Olen joskus koettanut ottaa mallia pelkästään hetkessä eläjistä, jotka kekittyvät tähän hetkeen, eivätkä liioin mietiskele tulevaa, ainakaan päivittäin. Koetin jopa elää näin, mutta minulle tämä ei sopinut.

Sen sijaan että stressaisin tulevan suunnittelusta, nautin siitä, että minulla on aina päämääriä ja erilaisia projekteja elämässä, 

Mielestäni myös elämän rikkautta on se, että lähipiirissäni on monenlaisia ihmisiä tämänkin asian suhteen. Parisuhteessa tämmöinen voi varmaan tuottaa joskus ongelma, mutta kyllä sitä toista oppii ymmärtämään ajan kanssa. Nimimerkillä meillä mieheni kanssa erilaisuutta tässä asiassa on. 

Tuntuu, että mediasta tulee myös usein kehoituksia unelmien toteuttamiseen. Tottahan se onkin, että elämä on loppujen lopuksi lyhyt, ainakin jos uskoo ikääntyneitä, jotka niin usein sanovat, että elämä kuluu liian nopeasti. Toisaalta sekin on totta, että milloin vain elämä voi loppua vaikka tapaturman vuoksi.

Olisi ihana, kun säilyisi lapsen innokkuus ja usko erilaisia asioita kohtaan koko elämän ajan. 

Kun ihmiselle tulee ikää, unelmat muuttuvat ja toteutuneiden tai toteutumattomien unelmien tilalle tulee uusia. Oma suurin unelmani on, että pystyn vanhana katsomaan elämääni taaksepäin ja olemaan ite ylpeä omista valinnoistani, Sitä haluaisi olla rohkea ja haastaa itsensä eri tavoin.

 Aiemmin minulla oli sellainenkin iso unelma ja päämäärä, että oppisi olemaan tyytyväinen siitä mitä on, aikä miettisi mitä ei ole. Koen sen toteutuneen ja ajattelutapani muuttuneen ajan kanssa. Tapaan päivittäin miettiä niitä asioita, joista saan olla kiitollinen. Tietysti jos on väsynyt ja stressantunut niin on toki päiviä, milloin tämmöinen jää väliin. 

Tänään toteutin oman pienen haaveeni sekä rohkaisin mieleni. Olenhan pitkään jo miettinyt, että ottaisin ensimmäisen koirani kuvan iholle tatuoinnin muodossa. Mieleeni kuitenkin tuli, että ehkä olisi järkevämpää ottaa ensin pieni tatuointi, katsoa miten sen kanssa tulee toimeen. Tämänkin tatuoinnin piti tietysti olla sellainen, jonka kanssa on valmis kulkemaan yhtä matkaa mahdollisesti koko elämäni ajan. 

Siispä otin tekstitatuoinnin käteen muistuttamaan itseäni siitä, mistä kaikesta olen selvinnyt ja siitä, että selviän jatkossakin, vaikka joskus pelottaa. :)

Tsemppiä teille muillekin, jotka mietitte jonkun haaveenne toteuttamista tai ehkä ponnistelette jo unelmanne eteen! :)