Lapsen ensimmäiset synttärit

Kun jokin asia tapahtuu ensimmäisen kerran, on olemassa vain odotuksia ja arvauksia siitä, mitä tulee tapahtumaan. Meillä ei ennen tätä päivää ollut kokemusta syntymäpäivien järjestämisestä omalle lapselle. Meillä oli vain erilaisia odotuksia ja olimme ehkä miettineet päivän kulun läpi päässämme monta kertaa. Jälkeenpäin ajatellen päivä hupeni kuin silmissä ja meni osittain eri tavalla kuin olin suunnittellut. 

Koska kyseessä oli yksivuotisjuhla, halusimme pitää tunnelman mahdollisimaan kotoisana ja rauhallisena. Kutsuimme paikalle vain ne ihmiset, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä ja jotka ovat kiinnostuneita Tomaksesta. Kutsuttavia vieraita kertyi kuitenkin noin kolmekymmentä. Tänään Tomasta kävivät juhlimassa suurin osa ihmisistä, huomenna tulee muutama ihminen vielä käymään. 

Miten juhlapäivä eteni?

Heräsimme ennen kuutta siihen, että Tomas sanoi: "Kato, kato äiti!" osoitteli kattoa ja hymili välissämme sängyssä. Koetimme vielä jatkaa lepäilyä siten, että mieheni otti Tomaksen kainoloonsa, mutta tällä kertaa yritykset eivät tuottaneet tulosta. 

Sitten tehtiin aamuun kuuluvat kuviot, otettiin aamupalaa, pestiin hampaat, laitettiin vähän paremmat vaatteet päälle ja valmisteltiin itseämme päivään. 

Tomas on alkanut ottaa aamupäiväunet taas nykyään, koska herää niin kovin aikaisin. Hän menikin nukkumaan uudelleen jonkin ajan kuluttua, jolloin me saimme valmistelua vielä viimehetken valmistelut. Minä tein coctailtikkuja ja  mies leikkasi tekemäänsä mokkapalalevyä sieviksi palasiksi. (Niin, ajatella, minulla on todellakin mies, joka leipoo ja tekee kodinjuttuja ja kaikkea mahdollista.)

Ensimmäiset vieraat tulivat puoli yhdeksän maissa. Tomas oli silloin nukkumassa ja me vielä tekemässä valmisteluja. Tästäpä ei stressiä syntynyt vaan saatiin kahvit juotua ja juteltua vaikka mistä kiinnostavasta  ystävämme ja hänen pikkupoikansa kanssa. Lopuksi sitten itse juhlittavakin heräsi ja pääsi ottamaan vastaan vieraansa. 

Kun tämä parivaljakko oli meiltä lähdössä, saapui juuri samaan aikaan pihaan mieheni äiti ja 90-vuotias mummo Joensuusta. Melkein samaan aikaan tulivat myös tätini miehensä kanssa sekä vanhempani. Tomas oli tietysti ymmällään-kolme mummoa samassa paikassa, yhtä aikaa.

Näin vieraita alkoi satelemaan ja meidän pieni Pirtti oli suloisen täynnä puhetta ja lapsien ääniä. 

Viimeisin vieras lähti viiden maissa. Sen jäljeen Tomas katseli saamiaan lahjoja ja meni tosi aikaisin nukkumaan, koska oli aivan rättiväsynyt. 

Miltä tuntuu nyt kun juhlat ovat takanapäin?

Väsyneeltä, haikealta, onnelliselta ja hyvältä!

Väsyneen olotilan varmaan ymmärrätte, onnellisen ja hyvänkin. 

Haikealta minusta tuntuu, koska tämä ensimmäinen kerta on nyt takanapäin. Pikkuiseni ei olo enää vauveli vaan kovaa vauhtia kehittyvä vaapero. Toisaalta hän on kyllä edelleen kovin pieni ja olen kyllä onnellinen hänen kaikista kehitysaskelistaan. No, mikäli olet vanhempi itsekin, niin ehkä ymmärrät ristiriitaisen olotilani. 

Jotenkin tunnen myös syvää kiitollisuutta siitä, että Tomaksen elämässä on niin paljon ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja rikastuttavat hänen elämäänsä!

Kiitos ja kuulumisiin 💙