Ei ruuhkavuosia, vain tapa elää

Monessa paikassa kuulee sanan ruuhkavuodet. Yleensähän ruuhkavuosi-sanaa käytetään kuvaamaan lapsiarjen, työn tai opiskelun, harrastusten ja kodinhoidon yhdistelmää, elämää yleensä siinä tietyssä vaiheessa kun on monenlaista meneillään. 

Tänään mietin, elämmekö mekin ruuhkavuosia? Meillähän ei ole tällä herkellä vielä useampaa lasta, vain yksi. Taaperon kanssa riittää kyllä touhua koko päiväksi, eikä vapaa-ajan ongelmia siinä mielessä ole. Töissäkin tulee aivan normaalia työaikaa tehtyä. Onko nyt kesällä elämä opiskeluiden helpotuttua tuntunut ruuhkavuosilta, sanoisinko eläväni sellaisia?

Minusta tuntuu, että elämäni on juuri sellaista kun olen aina halunnutkin, enkä koe että tekemisiä olisi kuitenkaan ruuhkaksi asti. Kaikkea on juuri sopivasti. Olen loppujen lopuksi aina ollut semmoinen ihminen, että haluan itselläni olevan monta projetia ikäänkuin työn alla, silloin pysyn virkeänä ja voin hyvin. Lapsiarkeen meni minullakin aikaa tottua, mutta nyt tuntuu, etten ehkä osaisikaan elää ns.hidasta elämää, jossa minulla olisi jokaikistä asiaa aikaa valmistella mielinmäärin ja aikaa kokoajan vain itselleni.

Tekemisistä puheenollen, ollaan Tomaksen kanssa löydetty uusi innostava yhteinen aktiviteetti, leikkipuistovierailut. Tietysti tämä on ilmiselvää, että lasten kanssa käydään leikkipuistoissa, mutta meillehän tämä on vielä uutta. Alkuun kävimme kiikkumassa vauvakiikuissa ja Tomas tykkäsi niissäkin vähän aikaa olla. Nykyään hän haluaa viettää kaiken ajan hiekkalaatikolla muita lapsia seuraten ja hiekkaleikkejä leikkien. Poislähdön aikan hän vetää aina taaperoraivot, sillä hänen mielestään voisimme varmaan asua hiekkalaatikolla. Tilasimme tästä innostuneena Tompalle Jollyroomista hiekkalaatikon, jonka huomenna kokoamme. Jostakin pitää hommata myös hiekat laatikkoon. Leikkipuistoissa käyntiä aiomme silti ilmanmuuta jatkaa. 

Viime viikolla meidän Pirttiin asennettiin ilmalämpöpumppu. Ollaan käytetty sitä jo nyt viilentämistarkoitukseen. Se sijaitsee meillä yläkertaan johtavassa portaikossa ja siitä lähtee ihanan rauhoittava ääni. Monesti laitan sen puhaltelemaan esimerkiksi päiväuniaikaan, jotta Tompan on hyvä nukkua ja hurina on mukavaa taustaääntä siinä tilanteessa. Pumpun ulkoyksikön moderni ulkonäkö häiritsee minua, koska se on aika näkyvällä paikalla eikä näytä luonnolliselta 90- vuotiaan talomme seinässä. Onneksi ulkoykiköiden ympärille voi laittaa semmoset puiset kehikot, joita kuulemma myydään esim. Puuilossa. Semmoinen meillekin kiitos siis. Allaolevasta kuvasta näätte, mitä tarkoitan. 

Pirtille kuuluu myös muuta. Huomenna meillä on aikeissa mennä katselemaan pienoiseen vessaamme vähän rakennustarvikkeita. Silloin, kun muutimme Pirttiin, vaihdoimme vessanistuimen ja altaan sekä maalasimme seiniä. Vessa on kuitenkin edelleen erittäin epäesteettinen huone jostain syystä meillä. Siispä eikun tuumasta toimeen ja Jeren alkavan isyysloman kunniaksi pintaremontti pystyyn. 

Olemme Jeren kanssa puhuneet monesti, että vielä kun vessan saisimme kuntoon, niin kotimme remontit alkaisivat olla jo todella hyvällä mallilla.  Omasta puolestani voin täysin rehellisesti sanoa, että uutta vastaavaa lopputulosta en ole koskaan ollut vailla tai taloomme yleisesti halua. Vuodet, eletty elämä ja talon sielu saavat näkyä ja itseasiassa se olisikin minulle mieleen! Myös Jere on sanonut, että talomme on hänestä cool (kuten hän asian ilmaisi), kuulemma kokonaisuus on hyvä ja miellyttävä. Voisiko siis sanoa. että yksi unelmistamme on jo toteutunut, että viihdymme talovanhuksessamme, voisi kai! 

Tähän loppuun esittelen taas muutamat uuden hankinnan. Tomas sai tänään uudet aurinkolasit, jotka Jere oli hänelle tilannut. Lisäksi posti toi pikkumiehelle jo valmiiksi hankkimani kerhotossut ensi syksylle. Löysimme myös kirpparilla käydessämme yläkertaan seinäkellon. 

Kivaa viikonjatkoa kaikille lukijoille! Nautitaan kesästä 👀

💞

😏