Tomas Jimi Emil

Tämän blogitekstini haluaisin kirjoittaa minulle kaikkein tärkeimmästä asiasta mailmassa, omasta lapsestani. Haluan kertoa, miten meidän elämämme on muuttunut Tomaksen myötä. Mietiskelen myös, mitä toivon jatkossa Tomakseen liittyen. 

Tomas oli pitkään odotettu lapsi. Sen verran pitkään, että minä laitoin koko lapsen hankkimisen ajatuksen osittain taka-alalle mielessäni. Jotenkin ajattelin, että minussa on varmasti jotain vikaa, jonka vuoksi emme lasta saa. Hartain toiveeni salaa mielessäni oli aina ollut toive omasta lapsesta ja vieläpä isosta perheestä. Ajattelin, että tuskin toiveeni kuitenkaan toteutuu, koska se olisi minulle elämääkin suurempi asia ja en ole aina ollut yhtä onnekas&onnellinen elämässäni, kuin tänäpäivänä olen. 

Kun viimein raskaustestissä paljastui kaksi viivaa, olin todella epäuskoinen ja Jerellekin kerroin asiasta ääni väristen: "Me taidetaan saada lapsi. Katso nyt sinäkin tätä!" Aluksi emme kertoneetkaan asiasta muille, kuin parhaalle ystävälleni, joka itseasiassa oli kannustanut minua tekemään testin. Jonkinaikaa asiaa sulateltuamme kerroimme uutiset ensin tuleville isovanhemmille. 

 

En uskaltanut iloita ajatuksesta raskaudesta. Pelkäsin todella paljon, että onnemme ei kestäisi ja siksi emme mm.kertoneet asiasta muille tai alkaneet tehdä hankintoja vauvaa varten aluksi. Toivon siksikin, että saamme vielä joskus lisää lapsia, koska nyt ajateltuna olen sitä mieltä, että en missään vaiheessa uskaltanut iloita raskaudesta. Pelkäsin liikaa, että suurin toiveeni terveestä lapsesta ei toteudu, vaan jotain pahaa tapahtuu. Olisi ihana kokea raskaus vapaantuneemmin mielin ja nauttia jokaisesta raskausviikosta oikeasti. 

Raskauden edetessä remontoimme Pirttiä ihan erilaisella tahdilla ja vimmalla kuin aiemmin. Halusimme, että lapsellamme on hyvä, lämmin ja turvallinen koti. Otimme lisää lainaakin, jotta saimme kylpyhuoneremontin tehtyä. Siivousvimma ennen lapsen syntymää oli aivan älytön. Aivan kuin vauva olisi mielestäni ollut tulossa arvostelemaan ensimmäistä kotiaan. Ajattelen nyt siivouksen ja sisustuksen ja kaiken vimmojeni olleen varmaan myös täytettä päivilleni, jotka tuntuivat mahdottoman pitkiltä. Sanotaanhan, että odottavan aika on pitkä.

Raskausaikana mietimme tulevalle lapsellemme erilaisia nimivaihtoehtoja. Pitkään mietimme, että olisimme antaneet pojallemme nimeksi Jimi, joka nyt onkin hänen toisena nimenään. Tämä siis tietenkin sen jälkeen, kun saimme tietää, että saamme pojan. Ennen rakenneultraa uskoimme, että saamme varmaankin tytön. Muistan vieläkin epäuskoni kun kätilö sanoi: "Minä veikkaisin kyllä, että täällä on pieni poika." Epäuskon jälkeen tuli ensimmäistä kertaa myös vähän varmempi olo raskaudesta ja siitä, että saamme todellakin oikeasti lapsen, pienen pojan. 

Tomaksen synnyttyä elin ja olin niin ihanassa pienessä kuplassa kuin mahdollista. Edelleen olin jatkuvasti huolissani, että jos hänelle sattuu jotakin ja vahdin usein mm. hänen uniaan. Jere oli mahtavasti mukana aivan alusta asti. Synnärilläkin olimme perhehuoneessa, perheenä, ensimmäistä kertaa. 

Pikkuvauva-aika kului todella nopeaan, oli suhteellisen raskasta ja kasvattavaa aikaa. Sitä aikaa elämässäni en missään nimessä vaihtaisi pois. Oli ihana tunne tulla äidiksi ja opetella tätä uutta identiteettiä. Vauva oli niin kaunis ja pieni tuhisija. 

Koulun ja työelämän alettua, kun Tomas oli n.kahdeksan kuukauden ikäinen, minulla oli häntä jatkuvasti todella kova ikävä kotoa poissaollessani. Mielessä oli Tomas ja se, mitä hän milloinkin mahtoi olla tekemässä. Toisaalta varsinkin työt tuntuivat myös kutkuttavalta mahdollisuudelta toteuttaa itseään. Siihen aikaan imetin Tomasta paljon, joten kotoa poissaolo oli välillä melko epäkäytännölistä. Vauveli onneksi sai käydä äidin luona ruokailemassa ruokataolla ja koulupäivien aikaan tulin kotiin aina hänet syöttämään. Yöt olivat unettomia ja uusia taitoja Tomas oppi kokoajan. Tässä vaiheessa hän oli jo kiinnostunut paljon muista ihmisistä, esimerkiksi isovanhemmistaan. 

Nyt, kun Tomas on vuoden ja kuukauden ikäinen, hän tuntuu isolta pojalta jo, vaikkei sitä tietenkään ole. Tuntuu vain niin hurjalta, että hän on mm. alkanut tekemään meidän kanssamme minilenkkejä maantiellä itse kävellen. Tämäkin ilmiö on melko tuore vielä. Tomas toistelee jo sanoja perässämme ja osaa hyvin ilmaista itseään. Nykyään uskallan jo hengittää Tompan seurassa enkä kokoajan pelkää hänelle sattuvan jotain. Imetän Tomasta edelleen ja aionkin jatkaa lapsentahtisesti imetystä. Olen myös erittäin kiitollinen ja ylpeä tästä imetystaipaleestamme. 

Tomas on meille molemmille, Jerelle ja minulle, korvaamattoman tärkeä ja minusta tuntuu, että niin pitkään kun hän on elämässämme, niin meillä on kaikki hyvin. 

Tulevaisuudelta toivon mm. sitä, että Tomas viihtyy ensi syksynä päiväkodissa ja saa sieltä uusia leikkikavereita. Haluan opetella elämän alkeita Tomaksen kanssa jatkossakin ja olla hänelle läsnä. Haluan tukea häntä hänen tulevissa harrastuksisssaan ja koulunkäynnin kanssa. Haluan rakastaa häntä koko sydämestäni ja olla hänelle turvallinen aikuinen. Haluan myös asettaa hänelle tarvittavat rajat. 

Toivon, että saisin säästettyä Tomakselle rahaa hieman, jotta hän saa itselleen mahdollisuuden opiskella jos niin haluaa, tai vaikka pesämunan ensimmäistä asuntoaan varten. Suurin toiveeni Tomaksen suhteen on, että hän on onnellinen elämässään ja saamme Jeren kanssa olla aina hänen tukenaan ja läsnä hänen elämässään aina. Haluan olla sellainen vanhempi, johon voi aina turvautua ja jonka luokse voi aikuisenakin palata, jos siltä tuntuu. 

Lapsi on muuttanut elämäämme ihanaan suuntaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jos jollakulla ei ole elämä hallinnassa, kannattaa hankkia lapsi. Lapsen hankkiminen ja hänestä huolehtiminen on todella iso asia johon täytyy pystyä panostamaan todella paljon. Lasta ei todellakaan kannata hankkia, mikäli siihen ei ole mielestään valmis. Mikäli lapsi tuntuu ajankohtaiselta ja oman elämän pystyy rauhoitamaan pienelle lapselle sopivaksi, on lapsen tulo mielestäni korvaamattoman hieno asia. Meidän keskinäistä kunnioitustamme Tomas on kasvattanut. Tämä täydellinen ihminen on meidän kahden luomamme. 

Tähän päätän pienen kirjoitukseni. Tunnelmallista viikon jatkoa kaikille lukijoille! 

❤