Vaihda vapaalle!

Kun katsoin aamulla ikkunasta ulos, oli sieltä näkyvä kuva melko luminen ja talvinen. Vaikka olin suunnitellut tälle viikonlopulle kaikkea mukavaa ulkona tapahtuvaa ajanvietettä, joka jää osittain tekemättä tämän takatalven vuoksi, ei se mieltäni nyt paina. Olenhan vihdoin ja viimein vapaalla kahden viikon koulun ja työssäkäynnin jäljiltä! Mikä parasta, vapaani sattuu koko perheen kanssa yhtä aikaa. Meillä on myös tänä viikonloppuna mieluinen lapsivieras kylässä. 

Lapset ovat päiväunilla tätä kirjoittaessani. Aamulla ehdimme jo tehdä kaikenlaista, sillä lapset nousivat ylös kuuden maissa aamulla. Kävimme kirpputorilla, tehtiin lumitöitä ja leikittiin. Lounaaksi söimme tortilloja.

Vapaapäivistä puheenollen, muistakaa te hyvät ihmiset levätä ja huolehtia itsestänne tarpeeksi. Olen itse kantapään kautta elämässäni entisenä "työnarkomaanina" kokenut sen, kun elämän keskipisteenä on vain työ. Usein sen ja siinä selviytymisen laitoin oman ja läheisteni edelle. Järjellä ajateltuna, näin jälkeenpäin, sen ymmärtää kuitenkin, että missään ei voi olla parhaimmillaan, jos ei lepää ja panosta itseensä välillä. Olen tehnyt muutamiakin töitä samaan aikaan nuorempana, niin että oli kuukausia, kun vapaata ei ollut ollenkaan. 

Olen myös suorittanut kaksi ammattitutkintoa siten, että työskentelin opiskelun ohella vapaapäivinä. Yhden ammattikorkeakoulututkinnon olen aiemmin keskeyttänyt sen vuoksi, että valitsin ennemmin työssä jaksamisen, kuin opiskelun. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli todella iso virhe. Myöhemmin, kun olen hakenut jatkamaan alan opintoja (sosionomi), en ole päässyt, vaikka minua huonommin pääsykokeissa pärjänneet ovat päässeet, ensikertalaiskiintiöni menettämisen vuoksi. Toki voisin hakea joskus uudelleen, enkä luovuttaa ensimmäisen kerran jälkeen. Voi olla, että näin teenkin vielä joskus elämässäni. 

Edelleenkään en ole työn (tai toimeentulon) vihaaja. Haluaisin kuitenkin että te, jolla on esim. töiden ja koulun sovittelua, miettisitte asioita pitkällä tähtäimellä. Mitä haluatte saavuttaa ja miksi. Voitteko vähän aikaa kituuttaa pienemmällä rahalla, karsia elämästänne ylimääräisen ja keskittyä opiskelemaan? Jatkossa saattaa ainakin joillain aloilla jatkokoulutus kasvattaa huomattavastikin ansioitanne ja siten elämänne voi olla rennompaa myöhemmin. Opiskelulla on myös muunlaiset hyvät vaikutukset, kuin rahalliset. 

Sitten on olemassa tämä joukko, me jolla on jo lapsia, lainoja jne. Mekin voimme tehdä (monessa tapauksessa ainakin) opiskelun itsellemme mahdolliseksi menojamme karsimalla ja esimerkiksi aikuiskoulutustuen avulla. 

Jotkut osaavat yhdistää koulun, perheen ja 100%:sen työajan. Itse en, sitä osittain nyt keväällä kokeileena, ole valmis tekemään. Suurin syy siihen on se, että en halua jäädä paitsi lapseni lapsuudesta ja kehityksestä mistään hinnasta. Koen myös, että olen tarpeellisen läsnäoloni lapselleni velvollinen antamaan, haluamisen lisäksi. En halua ajatella, kuten sanonta kuuluu: "Minun kiireinen arkeni on lapseni lapsuus." Siispä ensi syksynä eletään sitten säästeliäästi aikuiskoulutustuella pärjäillen. 

Säästeliäisyydestä tulikin mieleeni, että kirpparilta löytyi aivan ihana lasten satukirja. Sen sivuilla komeilevat kuvatkin ovat lumoavan yksityiskohtaisia. 

Jos omaatte lapsen, perheen, ystävän, eläimen tai seurustelukumppanin, niin muistakaa antaa hänelle aikaanne, se on mielestäni paras lahja, mitä antaa voi. 💞 Samalla saatte itse paljon. 

Ihanaa viikonloppua kaikille ❤